Onko suunniteltu teksti hyvä teksti?

Kävin tänään mielenkiintoisen keskustelun erään aikuislukiota käyvän tuttavani kanssa. Hän ei yleensä suunnittele äidinkielen esseitään tai tekstitaidon vastauksiaan ennen kuin alkaa kirjoittaa. Kerran hän oli kuitenkin kokeillut tehdä toisin ja suunnitellut tekstinsä näkökulmat ja rakenteen etukäteen, ja juuri tällä kertaa hän oli saanut tekstistä selvästi huonomman arvosanan kuin yleensä. Ilmeisesti pisteet olivat laskeneet aiheen rajaukseen liittyvien ongelmien vuoksi.

Kun koulutin päivätyökseni työelämän kirjoittajia, minulta kysyttiin usein, pitäisikö teksti suunnitella ennen kuin alkaa kirjoittaa.

Vastasin kokeneempien kollegoideni vinkistä, että suunnitella kannattaa, jos aihe on uusi tai tuntuu yhtään vieraalta. Tutusta aiheesta voi alkaa kirjoittaa suoraankin.

kelly-sikkema-411622.jpg

Tämänpäiväisen keskustelun jälkeen ymmärsin syvällisemmin, mitä tuo ohje oikeastaan tarkoittaa. Tajusin, että tekstin suunnittelu ei ole vain kirjoitettavan kokonaisuuden tai tekstituotoksen suunnittelua vaan ennen kaikkea omien ajatusten jäsentämistä.

Jos ajatus ei ole kirkas, se usein selkiytyy tekstin rakennetta ja punaista lankaa hahmoteltaessa.

Jos ajatus ja tekstin pääpointti sen sijaan ovat jo kirkkaana mielessä, liiallinen suunnittelu voi selkiyttämisen sijaan sumentaa ajatusta: pääpointin rinnalle tulee muita yhtä tähdellisiltä tuntuvia ajatuksia, ja kokonaisuus levähtää.

daria-nepriakhina-474036

Muistan lisänneeni koulutusdioihini joskus rivin, jossa luki näin: ”Suunnittelusta ei ole koskaan haittaa!” On myönnettävä, että nyt olen itseni kanssa eri mieltä.

Ehkä tulevaisuuden koulutuksissani rohkaisen kirjoittajia pelkän suunnittelun sijaan harjoittelemaan erityyppisten tekstien rakentamista, etsimään omaa tapaansa tuottaa tekstiä ja ennen kaikkea luottamaan taitoihinsa kirjoittajina.

Seisooko kolmio kärjellään?

”Uutisen rakenteesta oppilaiden on tärkeää tietää se, että uutisessa tärkeimmät asiat tulevat alkuun. Uutisen rakenne on siten kuin kärjellään seisova kolmio.” (Lähde: Metakka.fi)

Olin koulussa aika tyypillinen äidinkieltä rakastava runotyttö. Pidin myös kirjoittamisesta ja tekstilajien vertailusta. Sittemmin olen pitänyt jopa koulutuksia erilaisten tekstien kirjoittamisesta. Yhtä uutistekstiä koskevaa periaatetta en kuitenkaan ole koskaan tajunnut: kärjellään seisovaa kolmiota.

Alaspäin kapenevalla kolmiolla pyritään havainnollistamaan uutistekstin rakennetta, jossa tärkein tieto on suositeltavaa kirjoittaa alkuun ja vähemmän tärkeät asiat vasta sen jälkeen tekstin loppupuolelle. Kolmiosta puhuttiin varmaan joka toisella oppitunnilla, ja edelleenkin tuo havainnollistus tuntuu olevan suosittu. En ole kuitenkaan tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miten kuvio liittyy uutisen rakenteeseen ja miten sen olisi tarkoitus auttaa kirjoittajaa.

Intuitiivisesti tuntuu pikemminkin, että kolmion pitäisi olla kärki ylöspäin. Silloin kuvio ohjeistaisi kirjoittamaan sen kaikkein terävimmän pääpointin (eräänlaisen kärjen) alkuun, minkä jälkeen tekstissä voisi edetä kolmion pohjaa kohti taustoitukseen ja aiheen laajempaan käsittelyyn. Kolmio siis levenee sitä mukaa kuin aiheen käsittely syvenee ja muuttuu yksityiskohtaisemmaksi.

Tärkein alkuun -periaatteessa yhtenä ajatuksena on se, että lopusta voi aina leikata. Mutta miten kolmiosta voisi leikata kärjen pois? Tuntuisi luontevammalta lohnaista pala siitä leveästä alalaidasta, jolloin kolmio näyttää edelleen samalta kuin aluksi eikä siltä, että siitä puuttuu jotain. (Pahoittelut oudoista geometrian termeistä – toisin kuin äidinkieli, matematiikka ei ollut koulussa lempiaineeni.)

Luulen, että kolmion tarkoitus on havainnollistaa sitä, miten paljon asioille annetaan painoarvoa tekstissä. Sitä mukaa kun teksti etenee, kolmio kapenee eli tekstissä olevien asioiden tärkeys vähenee tekstin päätavoitteen kannalta. Mielestäni kolmio ei kuitenkaan visualisoi tätä ajatusta kovin hyvin, vaan ainakin minun on pitänyt opetella muistamaan kuvion ja säännön yhteys ulkoa.

Kuva ei olisi uutistekstin rakennetta pohdittaessa välttämättä lainkaan tarpeen, vaan tärkein alkuun -periaatteeseen riittäisi jokin napakka muistisääntö, esimerkiksi jompikumpi näistä:

”Kirjoita tekstin alkuun se, mitä kirjoittaisit yhteen twiittiin.”
”Kirjoita tekstin alkuun se, minkä haluat lukijan lukevan, jos hänellä on aikaa vain puoli minuuttia.”

Toisaalta en tiedä, onko koko periaatekaan enää aina tarpeen. Ainakaan verkkojutuissa se ei välttämättä päde. Ehkäpä uutistekstin rakenne kannattaa miettiä vähän syvällisemmin lukijan tiedontarve ja tekstin houkuttelevuus huomioon ottaen, ei siis ainoastaan tärkein alkuun -periaatteella. Aihetta on pohdittu oivaltavasti muun muassa tässä Suomen lehdistön jutussa.

Tärkeintä on tehdä laadukasta sisältöä – mutta miten sitä tehdään?

Hyvä sisältö on edelleen kuningas.
Kiinnostava sisältö myy.
Tärkeintä on tehdä laadukasta sisältöä.

Luen tällaisia kannanottoja somefeedeistäni nykyään harva se päivä. Olen miettinyt paljon, mitä hyvä sisältö ja laadukas sisällöntuotanto tarkoittaa käytännössä. Sisällöntuotannosta ja sisältömarkkinoinnista puhutaan ja kirjoitetaan paljon sisältöstrategian tasolla, mutta millaisia valintoja yksittäinen sisällöntuottaja voi tehdä, jotta sisältö olisi laadukasta?

Sisällöntuotanto on käytännössä usein kirjoittamista, puhumista tai kuvittamista. Siksi se vaatii osaamista ja ymmärrystä esimerkiksi siitä, mitkä ovat hyvän videon ominaispiirteet tai millaisen tekstin lukija jaksaa lukea alusta loppuun.

Kiteytetysti hyvä sisältö tarkoittaa mielestäni sitä, että

kiinnostavista asioista viestitään kiinnostavasti.

Kirjoittamisessa olen sitä mieltä, että sisältöä ja kieliasua ei voi erottaa toisistaan. Hyvä sisältö liittyy toki tekstin aiheen ja näkökulman valintaan eli siihen, mistä kirjoitetaan. Yhtä paljon sisällön laadukkuudessa on kuitenkin kyse siitä, miten tuosta valitusta aiheesta kirjoitetaan.

Ei voi ajatella, että ”riittää, kunhan sisältö on hyvää, kieliasu on toissijainen”. Vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava ja kirjoittajalla olisi raikkaita näkökulmia, voi hyvä sisältö vesittyä täysin, jos vaikkapa asioiden esittämisjärjestys ei tue sitä, että lukijan mielenkiinto pysyy yllä. Hyvä kieliasu siis tukee sisällön kiinnostavuutta.

Toisaalta selkeän tekstin taustalla on kirkas ajatus. Hyvää tekstiä on vaikeaa tuottaa, jos kirjoittaja ei oikein itsekään tiedä, mistä kirjoittaa tai miten aihetta pitäisi lähestyä.

Tässä muutamia käytännön vinkkejä laadukkaiden tekstien kirjoittamiseen:

– Suunnittele tekstisi: Mistä kirjoitat? Mikä on tekstisi pääpointti – mitä haluat sanoa? Kenelle kirjoitat – kuka on tekstisi oletettu lukija ja mikä on viestinnän kohderyhmä?
– Varsinkin verkkotekstin lukijan pinna on lyhyt, joten rajaa aihe riittävän tarkasti. Jos teksti tuntuu leviävän joka suuntaan kuin pullataikina, voisiko sen pilkkoa kahdeksi tekstiksi? Tiivistä mieluummin jo suunnitteluvaiheessa – älä vasta sitten, kun teksti on jo valmis.
– Kiinnitä huomiota tekstin abstraktiotasoon. Kytkeytyykö teksti lukijan todellisuuteen ja arkeen? Onko tekstissä riittävästi esimerkkejä niin, ettei aiheen käsittely jää pelkästään teoreettiselle tasolle?
– Kerrotaanko tekstin asiat siinä järjestyksessä, jossa lukija haluaa tietää ne? Eihän tekstissä siirrytä asiasta toiseen epäjohdonmukaisesti?
– Onko otsikko havainnollinen? Saisiko otsikkoon jonkin koukun, joka herättää lukijan mielenkiinnon?
– Olethan kiinnittänyt huomiota myös oikeinkirjoitukseen? Huoliteltu teksti pitää lukijan huomion sisällössä. Jos lukija spottaa tekstistäsi paljon esimerkiksi yhdyssanavirheitä, hän saattaa turhautua ja klikata melko nopeasti seuraavaan tekstiin.

En tiedä olenko jonkinlainen sisältökonservatiivi, mutta haluaisin uskoa siihen, että lukijoita kiinnostavat huolella viimeistellyt tekstit, jotka on kirjoitettu heitä kiinnostavista aiheista. Mitä mieltä olette – mikä tekee sisällöstä laadukkaan?